Raitiotie tarvitsisi tornitaloja, tarvitseeko Turku niitä?
Turun kaupungin mediapankin havainnekuva Kupittaan ja Itäharjun alueen rakennussuunnitelmista
Kupittaan ja Itäharjun alueelle esitetään hyvin tiivistä rakentamista. Halutaanko Turkuun todella tällainen kaupunkikuva, kysyy mielipidekirjoittaja.
Turun kaupungin raitiotiehanketta koskevissa suunnitelmissa ja yhdessä Tiedepuiston kanssa esitetyissä havainnekuvissa Itäharjulle ja Kupittaalle esitetään hyvin tiivistä ja korkeaa rakentamista. Havainnekuvissa esiintyy jopa 20-kerroksisia rakennuksia, ja alueelle on esitetty myös yli 30-kerroksisia torneja.
Kaupungin hatusta vetämien lukujen pohjalta laaditun Newsecin kiinteistötaloudellisen raportin mukaan raitiotiehanke toisi Itäharjulle ja Kupittaalle asuinrakentamiseen lähes 580 000 uutta kerrosneliötä ja toimitiloille lähes 490 000.
Bussivaihtoehdossa aluetta ei ole tarkasteltu erikseen, vaan todetaan yleisesti rakentamisen jäävän koko raitiotiekäytävän varrella noin puoleen. Tämä on erikoinen lähtökohta. Itäharju tullaan joka tapauksessa rakentamaan, ja Turku kasvaa Kupittaan suuntaan riippumatta siitä, toteutetaanko joukkoliikenne raitiotienä vai bussina.
On myös syytä huomata, että Newsecin raportissa raitiotietä verrattiin vain runkobussiin. Superbussi-vaihtoehdosta ei ole tehty vastaavaa perusteellista vertailua.
Suunnitelmissa rakentamisen tehokkuus nousee monin paikoin selvästi korkeammaksi kuin Turun keskustassa keskimäärin. Kupittaan kärjen asemakaavassa alueen keskimääräinen tehokkuus on noin 1,6, mutta yksittäisissä kortteleissa tehokkuus nousee tätä huomattavasti suuremmaksi, jopa neljään. Vertailun vuoksi esimerkiksi Herttuankulmassa aluetehokkuus on noin 1,5:n tasolla.
Kyse olisi siis Turun mittakaavassa poikkeuksellisen tiiviistä rakentamisesta, Herttuankulmaa tiiviimmästä.
Nämä luvut ovat kuitenkin vasta suunnitteluvaiheen arvioita. Kaavoituksen historiasta tiedetään, että rakentamismäärät pienenevät lähes aina suunnittelun edetessä. Jos yleissuunnitelmassa määrä on 100, hyvää kaupunkiympäristöä tavoittelevassa yleiskaavassa siitä toteutuu helposti noin 60 prosenttia ja asemakaavassa jälleen noin 60 prosenttia edellisestä. Lopputulos voi olla vain kolmannes alkuperäisistä neliöistä.
Kun väljyyttä, viheralueita ja lähiluontoa puristetaan pois, lasku ei jää vain asukkaille – se siirtyy myös yhteiskunnalle.
Siksi on vaikea välttää johtopäätöstä, että nykyiset rakentamismäärät ovat ennen kaikkea laskennallinen perustelu raitiotieinvestoinnille. Jos luvut eivät toteudu, jäävät myös odotetut kiinteistötulot saavuttamatta.
Toinen kysymys on markkinoiden kyky toteuttaa näin mittavaa rakentamista. Korkea rakentaminen lisää hankkeiden kustannuksia ja taloudellista riskiä, eikä ole lainkaan varmaa, että Turun kokoisessa kaupungissa löytyy riittävästi sijoittajia ja rakentajia tällaisille riskihankkeille.
Raitiotietä voimakkaimmin kannattavat puolueet ovat usein suhtautuneet kriittisesti runsaisiin rakennusoikeuksiin. Siksi syntyy vaikutelma, että suuria neliömääriä tarvitaan ennen kaikkea raitiotien perusteluksi. Ei välttämättä siksi, että ne aiottaisiin toteuttaa täysimääräisesti.
Kaupunkirakenteen tiivistämisessä on kyse myös ihmisten hyvinvoinnista. Tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen on viitannut laskelmiin, joiden mukaan kaupunkien tiivistäminen Suomessa kymmenellä prosentilla voisi lisätä vuosittaisia sote-kustannuksia 140–290 miljoonalla eurolla. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2024 julkaistussa selvityksessä todetaan, että luontoympäristöjen säilyttämiselle ja viherrakentamisen lisäämiselle tiivistyvässä kaupunkirakenteessa on selkeät terveydelliset perusteet.
Kun väljyyttä, viheralueita ja lähiluontoa puristetaan pois, lasku ei jää vain asukkaille – se siirtyy myös yhteiskunnalle. Siksi olisi syytä pysähtyä kysymään: millaista kaupunkia Turku oikeasti haluaa rakentaa?
Kari Vainio
Turun Sanomien eläköitynyt päätoimittaja
kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien mielipidesivulla 18.3.2026
Julkaistu uudelleen kirjoittajan luvalla