Valtion tuen (MAL) epävarmuudesta ratikkahankkeessa

Tutustuessani otsikon aiheeseen sain eräänlaisen dèjà vu -tunteen – takautuman yli 40 vuotta sitten kirjoittamaani oikeustieteellisen tiedekunnan lopputyöhöni ”valtion tuki EY-oikeudessa”. EU-asioissa olenollut aktiivinen seuraaja ja osin toimijakin (Schuman -seura ja Euroopparahasto ja -foorumi). Miten tämä liittyy MAL-sopimuksiin ja Turun ratikkaan? 

Ryhdyin tutkimaan otsikon aihetta, kun olen itsekseni ihmetellyt, miksi Suomen valtio kaikessa talousahdingossaan voisi tukea yhtä kaupungin sisäistä raitiotielinjaa. Julkisuudessahan asetelmaa on kuvattu siten, että vain raitiotie valtion tuen mahdollistaisi ja noin 30 %:n valtionosuus laskisi Turun investoinnin taloudellista taakkaa merkittävästi. Raitiotieselvityksessä oletetaan tukea saatavan 127 M€. Mikäli päätös raitiotieinvestoinnista tehdään, siihen lienee tulossa ehto valtion tuen saamisesta. Päätöstä odotettaisiin vuoteen 2028, jolloin seuraava MAL-rahoituskierros tehdään. 

Vuonna 2024 voimaan tullut EU-asetus (TEN-T 2024/1679) määrää EU:n liikenneverkon vaatimukset, mutta ei suoraan kiellä, mitä Suomen valtio voi rahoittaa MAL-sopimuksissa. Käytännössä uudella asetuksella on merkitystä MAL-neuvotteluissa, kun arvioidaan sitä täyttääkö rahoitettava hanke uuden asetuksen kriteerejä. Kriteerinä ovat mm. se, että hanke on osa seudullista liikennejärjestelmää ja se edistää joukkoliikennettä, päästövähennykset ja eri kulkutapojen integraatiot. Mikäli hanke nähtäisiin yksittäisenä investointina ilman seudullista kokonaisuutta, on todellisena vaarana, että se ei kelpaa rahoitettavaksi hankkeeksi. Valtion säästöpaineiden vuoksi näen jopa todennäköisenä, että kriteerien puuttuessa saadaan Turun raitiotielinjan MAL-rahoitus hylättyä.  Ja kuten raitiotien vaikutusarvioselvityksen lopussa (s.97) kirjoitetaan: ”yhteiskuntataloudellisen laskelman kokonaishyödyt ovat negatiiviset eikä hyöty-kustannuslukua voida esittää.” 

Turun raitiotieselvityksen taustalla olevat lähtöluvut tuntuvat selvästi olevan viritetty siten, että ne täyttäisivät tällä hetkellä voimassa olevat MAL-kriteerit. Maankäyttö, Asuminen ja Joukkoliikenne. Merkittävä painopiste on kahdessa ensimmäisessä. Valtio on ohjausinstrumenttina painottanut asuntorakentamisen tehokkuutta ja tiivistä ja korkeaakin asuntotuotantoa. Raitiotiekiskot ovat olleet valtion suosiossa oman näkemykseni mukaan siksi, että valtio voi turvata omat merkittävät rahalliset investoinnit: kiskoilla kulkevia ratikoita on vaikeampi siirtää kuin bussipysäkkejä.  

Jotta Turku voisi saada valtiontuen, sen tulisi uusien MAL-kriteerien valossa pystyä sitoutumaan toiseen ja kolmanteenkin raitiotielinjaan. Taloudellista perustelua ja kantokykyä ei ole tähän ensimmäiseenkään.  

Nyt olisi otettava ”lusikka kauniiseen käteen”  ja laitettava piste raitiotiesuunnitelmille. Turku tarvitsee joukkoliikenneratkaisun ja se on järkevintä tehdä seudullisena. Seuraavalle MAL-kierrokselle kannattaa lähteä heti hakemaan rahoitusta hankkeelle, joka pitää sisällään uuden matkakeskuksen, tarjoaa yhteydet satamaan, rautatieasemille ja lentokentälle, mahdollistaa kytkennät lähi- ja kaukoliikenteeseen niin bussilla (Föli) kuin kiskoillakin. Tuo joukkoliikenneratkaisu palvelisi koko työssäkäyntialuetta myös maankäytön ja asumisen osalta ja täyttäisi täydellisesti uudet MAL-kriteerit. 

 Turussa 21.4.2026 
Pekka Kanervisto 
kanslianeuvos, Turku 
kanervistopekka@gmail.com 

P.S. Tulen jatkamaan talousaiheista blogikirjoittelua pienkeräyksemme ajan. Jos katsot, että raitiotiehankkeen kriittinen arviointi ja tiedon saattaminen sekä päättäjien että kaupunkilaisten tietoon on tarpeellista, pyydän osallistumaan pienkeräykseemme.  Varat käytetään näkemystemme saattamiseksi julkaisukuntoon sekä painokustannuksiin.  Pienikin summa auttaa! Ohjeet nettisivuillamme.